Dallas 00 iski tuhannen voltin voimalla Hakiossa korttelisarjan päättävässä halliturnauksessa. Kauden päätähtäinhän oli kohdistettu juuri tuohon ajanjaksoon. Jurpan tarkkaan laadittu taktiikka toimi lähes henkeäsalpaavan tehokkaasti. Ainoa pieni viba kävi turnauksen avausmatsissa missä Edmonton pääsi Nurmisen Leevin voimin tasoihin vain kuusi sekuntia ennen päätössummeria. Tähänkin voidaan jättää jossiteltavaa dumarityöskentelystä, koska pikku Myken vaarallinen jalkakamppi katkaisi Janekin nousun oman maalin eteen, josta Leevi sitten sai kammettua pienen maalinedustapainin jälkeen kiekon verkkoon. Lopputulos 5-5 oli kyllä linjassa ulkojääsarjan kanssa. Tosin silloin Kuutti oli pitämässä Dallasia pystyssä. Nyt sen tekivät kenttäpelaajat. Miron debyytti maalissa oli kaikesta huolimatta vahva. Se sai vielä jatkoa lauantaipäivän mittaan.
Tavallaan turnaus alkoi helpoimmasta vastuksesta Edmontonista, mikä tiesi pelien ainoastaan kovenevan ja vaikeutuvan turnauksen edetessä. Toinen vastus olikin sitten aivan eri luokkaa, kun tuleva mestari asettui kentän vastapuoliskolle. Alkuun peli pysyikin tasaisena vääntönä, kunnes Philadelphian materiaali jyräsi tasaiseen tahtiin maaleja. Loppulukemat 7-2 eivät jättäneet siten jossiteltavaa. Dallasin maalit taisivat olla Kuparinen T ja Jokinen J käsialaa. Onnittelut Petelle ja koko Philadelphian vahvalle joukkueelle korttelimestaruudesta vuosimallia 2011!
Kolmas peli oli kaikessa mielessä jännittävä. Coloradolle kärsitty murskatappio ja Avalance koutsi Sakicin ryhdikäs olemus vaihtoaitiossa eivät todellakaan luvanneet Dallasille rentoa peliotetta. Shamaanin maagisen kosketuksen tehoa Coloradon pelaajistoon odoteltiin jännittävissä tunnelmissa. Kuulemma kopissa yritettiin palautella kavereita maanpinnalle, oikein painojen kera. Jurpan taktiikka siis toimi. Starsien aloitus oli jäätävä, pari minsaa ja kiekko löytyi Coloradon repusta. Janekin vaikean alakulmalaukauksen torjunut molari ei ehtinyt keräämään patjojaan ajoissa kasaan, vaan Ape tuikkasi irtolimpun perille ja Starsit johtoon. Shokeerava alku sai jatkoa vielä parin maalin verran. Ennennäkemätöntä peliä Dallasilta ja minuutit kuluivat 3-0 johdossa kohti loppua. Pelin loppuun Colorado tokeni shokista ja sai juonesta kiinni ehtien pyöräyttää pari nopeaa maalia. Miro oli maalissa ollut aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli siis kohteessa. Vähän onneakin oli muutaman vedon mennessä kulmista ohi vaarallisen läheltä, mutta Dallasin kannalta oikealta puolelta tolppaa. 3-2 voitto Dallasille, siitä ei lauantai voinut enää paremmaksi muuttua. Tämä oli balsamia haavoille. Tuo matsi kuuluu ehkä dallasilaisten kortteliuran kohokohtiin. Erikoismaininnan saa Cheek, joka kovalla tunteella blokkasi coloradolaisia irti kiekosta. Hennosta varrestaan huolimatta kaveri on kovan luokan tekijä tällä saralla, kuten tuossa ulkojääsarjassa se jo huomattiinkin.
Lauantain rosteri: Forss M (mv), Jokinen M., Kuparinen M, Kuparinen T., Rönkkö T., Jokinen J., Kiljunen A., Kannisto T., Takamäki L.
Sunnuntaista muodostui Via Dolorosa eli tuskien taival. Pientä toivonkipinää toki eläteltiin Chicago pelissä, mutta sen fiilikset katosivat siitä touhusta sitten jo kolmannessa vaihdossa. Käsittämätöntä kommentointia vastapuolen aitiosta Dallasin peluuttamisista. Tämä toki olikin aikaisempien kokemusten valossa jo arvattavissa, mutta jätettäköön kyseinen herra ihan itsekseen omine ajatuksineen. Peili on se, johon kannattaisi joskus katsella ja miettiä ketä varten tämänkaltainen harrastustoiminta on. Peli hävittiin 3-6 ja muutenkin kaikki fiilikset katosivat. Onneksi tämän harrastuksen piirissä on kannustavaan ja iloiseen meininkiin taipuvasia ihmisiä enemmän kuin näitä negativisteja. Paljon muuta tuosta pelistä ei jäänytkään mieleen kuin pitkät kiekot keltaisten toimesta sekä fiilikset vienyt ilmapiiri.
Kaksi viimeistä peliä pelattiin Rangersia ja Montrealia vastaan. Niistä tiedettiin tulevan lähes teurastuksen kaltaisia pelejä, joten höntsäämään lähdettiin, tietenkin kovalla asenteella. Rangers peli päättyi jotain 9-1, Janekin pilatessa Virran Kassun jo häämöttävän nollapelin. Dallasin maalia vartio vuorostaan Totti, joka pelasti monta maalitekoyritystä. Rangersin Elmon pitämästä mailasta lähti suurin osa yorkilaisten maaleista. Positiivista liikettäkin dallasilaisten pelissä kyllä oli, etenkin Iso-Erikin laitaanajot lämmittävät aina mieltä. Cheek, Ape ja moni muukin dallasilainen taisi käydä kurmoottamassa loivasti kurvailevaa Rangerstähteä. Tuollaisen asenteenhaun vastapuolella on sitten se aiheutettu ärsyke, joka johtaa yleensä kyseisen kaverin käsittämättömään syttymiseen. Seurauksena on sitten pari maalia omiin...niin taisi käydä tässäkin tapauksessa. Tarvii kehittää pelisilmää, kurmootetaan niitä kenellä menee pupu pöksyyn ja jätetään nämä karhut ärsyttämättä. Annetaan niiden kurvailla omalla alueellaan ihan rauhassa. Starsit siis jatkoivat turnausta leuka rinnassa kohti uutta tappiota.
Montreal eli Montut oli toinen jo finaalin varmistanut ja tähän asti voittamaton joukkue kaikissa korttelipeleissä. Tuo rosteri on kova luu kenelle tahansa joukkueelle Hämeen alueella. Tämäkin jotain 12-0 päättynyt peli oli pelkkää Montrealin ilotulitusta. Peli kulki ja limppu liikkui. Näyttävillä sommitelmilla Dallasin puolustus pelattiin sinne kebab-kioskille turhan monta kertaa. Tarjottiin hyvää oikein urakalla, etteivät vaan olisi monttulaiset lähteneet vähän leijumaan ennen finaalia. Turo päästettiin turhan helpolla kanadalaisten maalilla. Turnaus oli näin saatu pelattua, sijoitus taisi olla pisteiden valossa jaettu viides. Maalierolla Dallas jää kuitenkin kuudenneksi Chicagon taakse.
Sunnuntain Dallasin rosteri: Forss M., Jääskeläinen P., Stenberg H., Sipilä O., Takamäki L., Ruuskanen I., Kannisto T., Kiljunen A., Jokinen J., Kuparinen T., Kuparinen M., Rönkkö T. ja Jokinen M.
Turnausvahvuudesta olivat pois: Kuusinen I., Airaksinen J., Heino M. sekä Heinonen M.
Turnauksen epäviralliset loppusijoitukset 00 ikäryhmälle ovat:
1. Philadelphia
2. Montreal
3. Rangers
4. Colorado
5. Chicago
6. Dallas
7. Edmonton
Dallas 00 joukkueen toiminta on saavuttanut sen mitkä olivat odotuksetkin. Korttelijoukkueen tärkein tehtävähän on tarjota mahdollisuus kenelle tahansa tulla tutustumaan jääkiekkoon. Päästään pelaamaan oikeita pelejä joukkueena. Tämä vanhin ikäryhmä on juuri siinä mielessä kriittinen ikäryhmä taitoerojen ollessa liian suuret höntsääjän ja kiekkoilijan välillä. Mukaan tulee myös turvallisuusnäkökulma sekä se, että peleistä häviää mielekkyys niiden päättyessä 100-0. Siinä ehkä mietittävää HPK juniorijääkiekolle, pitäisikö "ammattikiekkoilijoiden" määrää rajoittaa per kentällinen tai ainakin tarkastella sitä minkä tasoisia pelaajia joukkueissa on (joukkueisiin jakaminen). Kaksi kentällistä pelkkiä kiekkoilijoita pelottaa pois niin omat kuin vieraatkin toppahousut. Joukkueihin ei ole tunkua ja väkisinkin tarvitaan myös kovia pelaajia, jotta saadaan joukkueita ylipäätään kasaan. Mutta onko se juuri se syy miksi uusien pelaajien kynnys tulla joukkueeseen on kasvanut. Kukaan ei halua purjeeseen eli vietäväksi kuoriämpärin tavoin. Ei omien eikä vastustajienkaan toimesta.
Haikein mielin jätämme taaksemme tämän ajanjakson. Siinä jaksossa oli draamaa ja dramatiikkaa. Suuria tunteita, isoja hetkiä, katkeria hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Pojat ovat kasvaneet huimasti tuona aikana. He ovat sankareita tänään...
Lyhyt hiljainen hetki pidettiin lauantaina ennen ensimmäistä peliä Jurpan äidin poisnukkumisen takia. Respectiä jokaiselle äidille, kuka teistä pitää huolen ellei äiti!!! Samalla viikolla tapahtunut poistuminen pakotti allekirjoittaneen Jurpan pyynnöstä Starsien vaihtoaitioon. Kaikki kunnia korttelijoukkue Dallas 00 vetämisestä kuuluu Jokisen Jurille. Kaveri löytyi toisinaan marraskuisen illan aikaan Kansiksesta jäätä letkuttamasta, jotta nämä pelaajan alut saisivat nopeammin jotakin liukkaampaa hokkareidensa alle.
KIITOS JURPPA!
Olet tehnyt sankareita, joista kuulemme vielä (tämä blogi jää seuraamaan heitä, joten pysykää kanavalla).
